TuuliHattu

  Pimeyden päällä pimeys. Tila, mistä liike alkaa. Tila, missä liike lakkaa. Tila, minne astutaan, kaadutaan ja tipahdetaan. Sen perintö on suurin, siellä asuu suuruus, kunnia ja hyvät teot tallentuvat sinne. Jokainen, joka saa maistaa nektaria, ei voi koskaan unohtaa sen makua. Jokainen, joka jalostaa sen hedelmiä ja jakaa ne, kuuluu hänelle erityinen paikka tulevassa maailmassa. Kun perimmäinen pimeys tulee tutuksi, voimat, mitkä vaikuttivat ennen tuntemattomilta, ovat aamuhämärässä hahmottomia hahmoja. Hahmoja, jotka vaikuttavat näkijän ja kokijan reaktioon, saaden liikettä suuntaan, mikä ei vielä aluksi ole varmaa. Varmaa on vain epävarmuus, jota usein lietsotaan varmuuteen, hyväksyen liian aikaisin epävarma hahmo. Kummajaiset sanomme, sanomme kummia, koska tieto ei ole laskeutunut ja vakiintunut omaan uomaansa. Sanomme tai kiellämme kokemukset, jotka eivät tukeudu tuttuihin rakennelmiin. Sen verran, mitä siedämme epävarmuutta, tasan sen verran saatamme saavuttaa tietoa, joka...

 Mikä on olevinaan seuraava siirto? Sinne minne huomiosi on viety, se ei ole sinun, se on sumutus, jottet näkisi sitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Koska mitään ei voi enää peittää, asiat on tehtävä pinnalla ja siksi huomiomme halutaan saada muualle, kun asioita alkaa tapahtumaan. Meille tarjotaan tyhjää viihdettä, turhanpäiväisiä uutisia, mitkä yrittävät saada meissä pelon kumpuamaan. Mitä enemmän pelkäämme, sitä helpommin meitä on hallittava. Pelko on väline, jolla saadaan suuret massat vakuutetuiksi siitä, että nyt on toimittava kasvottoman virkakoneiston sanomalla tavalla. Kun pelkäämme, silloin olemme luovuttaneet oman määräysvallan tuntemattomalle taholle. On aivan sama mitä pelkäämme, sillä se on samantekevää hallitsijalle, mitä pelkäämme, kunhan pelkäämme. Jokainen asiantuntija, poliitikko tai virkakoneiston jäsen, joka tulee määrittämään sitä, kuinka meidän tulisi toimia, on muistettava, että heidän agendansa on koneisto, ei ihminen. Miten voin väittää tällaista? Jokainen ...

  Kanava auki. Operaatio Motti! Sinne, minne liikennettä ohjataan, siellä missä on tienviitan peittävät päätepisteet, se ei ole meidän todellinen päämäärä. Siellä makaa sairaus, kärsimys, köyhyys, riita ja välinpitämättömyys. Sanoista totuus on johdattava meidät monen mutkan kautta pisteeseen, jossa huomaamme totuuden olevan jotain muuta. Huomaamme totuuden olevan aina oleva, muuttumaton, sillä se on sen todellinen luonne. Kiertoradan kappaleet noudattavat lakia, mikä on tarkoituksenmukainen. Energia, joka välittyy kappaleiden liikkeestä, muodostaa kokonaisenergian, sen hienostuneen energian, mikä vaikuttaa toisiin kappaleisiin. Se kokonaisuus, mistä ihmistä yritetään saada pois – siis luonnollisesta vuorovaikutuksesta kokonaisuuden kanssa – aiheuttaa vaikutusta, minkä voimme nähdä ympärillämme. Jokainen, joka kieltää toisten maailmojen olemassaolon, ei voi sitä siitä yksinkertaisesta syystä nähdä, että usko on ensimmäinen portti nähdä nämä maailmat. Kenties aluksi usko on sokea...

Siellä missä viisaus lepää, siellä missä rauha asuu, siellä missä saamme olla sitä, mitä olemme. Siellä on kaikki, mitä tarvitsemme, siellä on mielekkyys, siellä on tulevaisuus ilman ahdistusta. Sanojen takana on menneisyys, menneisyydessä on viisaus ja totuus ennen aamukoittoa. Sanojen takana on toinen todellisuus, toinen menneisyys – se, mitä meille ei ole kerrottu. Aika, joka on nyt koittava, on se, joka näyttää meille sen, mitä emme osanneet kuvitella – se on näyttävä kuin palava aurinko. Mistä siis on kyse? Kysymys siitä, keitä olemme ja miksi olemme täällä riitelemässä turhuuksista, kun vaihtoehto on nähdä syvemmälle! Se, mitä näemme, kertokoon meidän sisäisestä maailmastamme, jota nyt projisoimme ulkoiseen maailmaan. Se, missä rauha asuu, ei koskaan ole ollut meistä erossa, sillä harhat ovat peittäneet tämän tosiasian. Mikä on siis tosiasia? Kun kysymme itseltämme sellaisia kysymyksiä, jotka johtavat epävarmuuteen, kiusallisuuteen, epämukavuuteen, olemme saapuneet satamaan, jok...